Tutustu Nakkilan historiaan
Esihistoria
Nakkilan seudulla Kokemäenjoki on leveänä ja vuolaana uurtanut 25 metriä syvän uoman kivettömään jääkauden jälkeiseen merenpohjaan, josta on joen rantamille muodostunut hedelmällistä savi-hiesu- ja savipohjaista peltoa. Metsät sijoittuvat kunnan äärialueille. Nakkilaan sopivat hyvin Satakunnan laulun ensimmäisen säkeistön sanat: ”Kauas, missä katse kantaa yli peltojen”.
Nakkilan seuduille on tullut asutusta lännestä jo lähes 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tästä kertovat muinaislöydöt aina kivikaudelta saakka. Itämeri peitti tuolloin Nakkilan aukean vielä alleen. Meri on tämän jälkeen paennut 25 – 35 metriä alemmaksi, ja silloinen Kokemäenjoen suulahti on muuttunut kuivaksi maaksi. Asukkaat elivät rantamilla aluksi kalastuksen ja metsästyksen varassa.
Nakkilan aukean reunamilta Kiukaisten ja Harjavallan rajoilta on löytynyt esineitä, jotka osoittavat mm. Kiukaisten kulttuurin syntysijat. Täältä kulttuuri levisi rannikkoa pitkin ja myös sisämaahan. Nakkilasta on löydetty maamme vanhin läntinen pronssiesine, pieni keihäänkärki. Samaa kosketusta läntiseen kulttuuriin osoittaa hautamuistomerkkien eli hiidenkiukaiden rakentaminen. Kiinteästä asutuksesta on varmoja todistuksia löytynyt Nakkilan Rieskaronmäen talon jäännöksistä. Ensimmäiset varmat todisteet myös kotieläinten hoitamisesta 800 – 600 eKr. on saatu samoista jäännöksistä. Selkäkankaan pronssikautinen hautaröykkiö kuuluu myös maamme vanhimpiin muinaisjäännöksiin, ja se on kooltaan 43 m x 11 m. Professori Unto Salo on tutkinut yksityiskohtaisesti haudan rakenteen. Voidaan olettaa, että hauta on rakennettu erittäin merkittävän henkilön muistoksi.
Keskiaika
Asutus ei kuitenkaan näyttänyt olevan pysyvää, vaan se väheni ja hävisi ehkä kokonaan kansainvaellusajalla. Uudesta asutuksesta on löydetty merkkejä keskiajalta n. 1100-luvulta tänne siirtyneistä suomalaisista, ruotsalaisista ja saksalaisista.
Kokemäenjoki on ollut piispojen kalavetenä ja mm. Anolan Kirkkosaari on olut tukikohtana kirkon huolehtiessa aineellisista ja hengellisistä tehtävistään. Näillä seuduilla väestö on kokenut tyypillisen maatalousyhteiskunnan, sotien ja aatelisvallan otteet 1600 – 1700-luvuilla sekä muutoinkin myötäelänyt väkevästi maamme historian eri vaiheet.
Teollistuminen ja Nakkilan kunnan synty
Aina 1800-luvulle saakka Nakkilan seudulla elettiin lähes kokonaan maanviljelyksen ja kalastuksen varassa. Verotuksen kerrotaan olleen silloin todella ankaran ja taloja lankesi kruunulle. Maaomaisuus siirtyi enenevässä määrin aateliston ja porvariston käsiin lähinnä sijoituskohteena.
Lasten koulutoiminta alkoi Nakkilassa vuonna 1854. Pitäjä oli jaettu viiteen kiertokoulupiiriin. Kokovuotinen kiertokoulun opettaja sai palkkana vuoteen 1890 asti yhdeksän tynnyriä viljaa vuodessa.
Nakkilan itsenäisen kunnan historia alkaa vuodesta 1861. Samana vuonna erosi myös Nakkilan seurakunta itsenäiseksi Ulvilan seurakunnasta. Suur-Ulvilaan kuuluivat sitä ennen Nakkilan lisäksi Kullaan kunta ja Porin maalaiskunta. Nakkilan kylät olivat suomalaisen oikeuden kyliä, mikä tarkoittaa verotusmuotoa, jossa maksut suoritettiin kymmenyksinä ja ruokalisä viljana.
Nakkilan kirkossa pidettiin vuonna 1868 ensimmäinen kuntakokous, johon oli kutsuttu kaikki vaivaisholhoukseen osaaottavat seurakunnan jäsenet, talolliset, torpparit ja itselliset järjestämään kunnallishallintoa. Kokouksessa valittiin kunnanhallitus ja kunnallislautakunta. Valtuustot perustettiin Nakkilassa vuonna 1917. Kunnallislain voimaantulo erotti seurakunnat ja kirkollisen päätöksenteon sekä maallisten asioiden ja kunnallisen päätöksenteon toisistaan.
Kunnallisen itsehallinnon alkaessa asukasluku oli vain 716 henkeä. Vuonna 1920 Nakkilassa oli asukkaita 4630 ja vuonna 1950 jo 7161. Väestön lisäykseen vaikutti merkittävät vv. 1940 – 1950 muuttoliike, jolloin kuntaan muutti 1689 henkeä ja luonnollinen väestön lisäys oli samanaikaisesti 623 henkeä. Vuosien saatossa kuntaan on liitetty pieniä osia Kiukaisista ja Luvian kunnista sekä vastaavasti luovutettu Porin kaupungille Lattomeren kylä. Väestönmäärä oli vuonna 1960 6566 ja vuonna 1970 5608 henkeä. Väestönmäärä lisääntyi 1970-luvulla elinkeinoelämän kehityksen mukana siten, että vuonna 1976 oli asukkaita 6051.
Sodan jälkeistä siirtolaisten asutusta helpotti kunnassa sijaitseva iso yhtenäinen viljelysalue eli Leistilänjärvi. Sen kuivatus oli aloitettu jo vuonna 1777 ja kuivatusta jatkettiin sodan jälkeen vankityövoimalla, jolloin saatiin lähes 1500 hehtaaria mitä parhainta viljelysmaata. Tälle alueelle asutettiin lähes 2000 henkeä siirtoväkeä.
Kartanot ja teollisuus
Nakkilan kunnassa on vuosisatojen saatossa vaikuttanut merkittävästi kaksi suurta kartanoa: Kokemäenjoen pohjoispuolella sijaitseva Anolan kartano, joka edelleen on von Frenckellin suvun omistuksessa, sekä Kokemäenjoen eteläpuolella puolella oleva Villilän kartano. Villilän kartanon omistajana oli vuoteen 1971 asti Emma Grönlundin perikunta ja sen jälkeen Nakkilan kunta.
Nakkilan Konepaja omisti kartanon vuosina 1976 – 2002, jonka jälkeen se siirtyy takaisin Nakkilan kunnan omistukseen. Tällä hetkellä Villilässä toimii Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskus Villilä sekä Sata-kunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opetustiloja. Nakkilalaisen käsityöläisyyden merkittävimpänä edustajana voidaan pitää 1800-luvulla alkanutta nakkilalaisten keinutuolien valmistusta.
Merkittävin teollisuuslaitos Nakkilassa on vuodesta 1898 toiminut J.W. Suomisen Nahkatehdas. Toiminta on vuosien saatossa muuttunut pohjanahan valmistuksesta kuitunahan valmistukseen sekä sittemmin kuitukankaiden ja kokolattiamattojen valmistukseen. Yhtiön nimi ja toiminta on muuttunut tällä vuosituhannella Suominen Kuitukankaaksi, joka kehittää ja valmistaa kuitukankaita rullatavarana pyyhkimis-, hygienia- ja terveydenhoitotuotteita valmistaville yrityksille. Yritys on hyvin merkittävä työllistäjä kunnassa työllistäen lähes 100 henkeä.
Nakkilassa on ollut merkittävä osuus teollisuustyöpaikoista sekä raskaalla että kevyellä metalliteollisuudella, ja on sanottukin, että Nakkila on Satakunnan teollistunein kunta.